Hintatakuu aina
Avoin palautusoikeus 31.1.2025 asti
Pääsimme kurkistamaan värikkääseen kotiin, jossa Studio Connien perustaja ja omistaja Connie Barton hän asuu miehensä Tomin ja heidän koiransa Gelertin kanssa. Paikka on taianomainen, täynnä kasveja ja omaperäisyyttä.
Kun Connie Barton muutti etelä-Lontooseen, hän halusi uuden kotinsa heijastavan englantilaista maaseutua, jossa hän kasvoi. Hän on onnistunut luomaan aivan upean kodin, jonka puutarha muistuttaa viidakkoa ja jonka värien paljous antaa luovuuden kukkia. Tämä sopii hänelle graafisena suunnittelijana loistavasti.
Kun Connie Bartonin ovi avautuu, vierailijan ottavat hyvin kutsuvasti vastaan kaunis värivalikoima ja lämpimät luonnonmateriaalit. Olohuoneeseen astuessa tuntuu kuin Lontoo olisi tyystin kadonnut. Täällä istumme Connien mukavalla sinapinkeltaisella sohvalla ja nautimme lumoavasta näkymästä pariskunnan puutarhaan, jota voi kuvailla vain viidakoksi kaupungissa.
Connie selittää, että hän saa vaikutteita ja innoitusta ympäristöstään. Connie kasvoi suurperheessä maalla idyllisessä Rutlandissa, ja hän käytti suuren osan lapsuuttaan luovuuden parissa sekä eri maailmoihin kirjojen ja piirustusten kautta lennellen: ”Ymmärrän nyt, kuinka ylellistä lapsuuteni tylsyys oli! Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin olla kekseliäitä ja keksiä omia maailmojamme saadaksemme tekemistä”.
Pariskunta osti talon vuonna 2015 nähtyään sen vain kerran, ja silloinkin pimeässä. Rakennus on perinteisen viktoriaaninen nykyaikaisilla lisäyksillä ja koostuu jännittävästä sekoituksesta uutta ja vanhaa. Koti tuntuu lämpimältä ja kutsuvalta puukattonsa sekä suuren ikkunoiden ansiosta, jotka antavat upeaan puutarhaan. Koko tilan kietovat yhteen vaaleat syvennykset, joita löytyy talosta sieltä täältä.
”Lempipaikkani on olohuoneessa. Siellä joka vuodenaika on omalla tavallaan kaunis. Erityisen maagista on, kun aurinko osuu pölyyn ja heijastaa valoa katolla. Etenkin jos on tarpeeksi lämmintä avata ikkuna kokonaan ja antaa puutarhan ja talon yhtyä – silloin kuulee ulkoa veden solinan ja lintujen viserryksen. Oma salainen puutarhamme kaupungin kulmassa.”
Kun Connielta kysytään, mitä koti tarkoittaa hänelle, hän kertoo tuntevansa vetoa omintakeisen ja aidon oloisiin tiloihin. Hän lisää, että hänen kotinsa on täynnä lämpimiä muistoja: ”Olen kotona, kun olen läheisteni kanssa. Kodistamme on hiljalleen tullut galleria, yhteiset kiinnostuksenkohteemme, oppitunnit ja seikkailut joissa olemme kasvaneet yhdessä ovat kaikki täällä, seiniä koristavat taideteokset, kirjapinot ja lempirannoiltamme kerätyt pikkukivet, joita käytän paperipainoina”.