Hintatakuu aina
Avoin palautusoikeus 31.1.2025 asti
Kotona Sofia Woodin luona
Teksti: Toimituskunta
Valokuva: Mira Wickman
Keittokirjojakin kirjoittanut bloggaaja ja podcastintekijä Sofia Wood päätti viime vuoden lopulla perheensä kanssa jättää Tukholman kiireisen arjen taakseen ja palata vanhaan kotikaupunkiinsa Norrköpingiin rauhan ja elämänlaadun perässä. Tässä pääsemme perheen mukaan heidän valoisaan, suureen ja kauniiseen vuosisadanvaihdeunelmaansa.
Runsaassa asunnossa on kaikkea, mitä vuosisadanvaihteen kerros voi tarjota: kauniita stukkoja, rintapaneeleja, mukavia erkkereitä ja koristeellisia kaakeliuuneja. Ei yllätä, että Sofia rakastui paikkaan ensi silmäyksellä! Vaikka asunto onkin suuri ja huoneet vaikuttavia, siellä on selkeää pehmeyttä ja lämpöä, aivan kuten itse Sofiassakin. Sisustus noudattaa luonnonvärejä, jotka sekoittuvat siellä täällä värikkäisiin kohtiin, uusi ja vanha elävät yhteisessä harmoniassa ja joka suunnassa on kauniita yksityiskohta-asetelmia, joissa silmä voi hetken levätä.
2020 on ollut mullistava vuosi, johon Sofian tapauksessa on kuulunut myös se, että hän perheineen pakkasi elämänsä laukkuihin ja palasi Tukholman Enskedestä lapsuutensa Norrköpingiin.
Kuinka kulunut vuosi on kohdellut sinua?
– Monella tavalla hyvin: teimme suuren muuton, joka tuntuu oikealta, olemme pystyneet jatkamaan töitä ja meillä on enemmän aikaa lasten kanssa. Mutta toki siihen on kuulunut myös paljon epävarmuuden aiheuttamaa huolta. Eniten olemme kuitenkin kärsineet psykologisella tasolla kuin konkreettisista tapahtumista.
Teitte hiljan suuren muutoksen, kun annoitte muuttokuorman kulkea Norrköpingiin. Miksi halusitte muuttaa pois Enskedestä ja Tukholmasta?
– Aloimme kyseenalaistaa elämämme rakennetta ja sitä, mitä oikeastaan on tärkeä pystyä löytämään nurkan takaa. Meillä on kolme melko pientä lasta ja olimme kaupungissa, jossa kummankaan meistä vanhemmat eivät elä ja jonka elämäntyyli on äärimmäisen stressaava, joten tunsimme tehneemme jossain vaiheessa matkaa väärän päätöksen. Tukholma on monella tapaa upea kaupunki, mutta emme arjessamme erityisesti osallistuneet juuri sen upeisiin puoliin. Aloimme siis ajatella, kuinka voisimme hieman muuttaa tilannettamme ja löytää lisää happea, rauhaa ja apua. Tukholmaan on myös vain tunti junalla täältä.
Vanha ja uusi luovat harmoniaa
Kuinka elämänne on muuttunut muuton jälkeen?
– Todella paljon ja todella vähän. Tuntuu siltä, että olemme saaneet todella paljon ja joutuneet luopumaan vain todella vähästä. Äitini ja pikkuveljeni läheisyys – sekä sen vaikutus lastemme suhteeseen heihin – on korvaamatonta. Ja vaikka se kuulostaa kliseeltä, kaikki on täällä vähemmän stressaavaa. Suurin osa palveluista on saatavilla, mutta olen myös oppinut tilaamaan asioita enemmän verkosta. Ja sitten on tietysti myös itse asunto; täällä herääminen tuntuu joka aamu lottovoitolta.
Teillä on upea koti! Kuinka kuvailisit sisustustyyliäsi?
– Tyylini on melko rauhallinen; ehkä sitä vois kuvailla harmoniseksi. Haluan, että koti tuntuu levolliselta ja kutsuvalta, ja että kaikki voivat tuntea itsensä täysin tervetulleeksi tänne. Värit ovat rauhallisia, puulaatuja on monia, joka huoneessa on monia valonlähteitä, joitakin yksityiskohtia vihreää ja ennen kaikkea erittäin tärkeää mustaa, jota tarvitaan sinne sun tänne.
Sinulla on mainio yhdistelmä vanhaa ja uutta; voitko antaa vinkkejä vintagelöytöjen mansikkapaikoista?
– Huutokaupat ovat olleet osa elämääni lapsuudesta saakka: isoisäni oli kunnon huutokauppakettu, joka keräsi suunnilleen kaikkea. Kun hän kuoli, hän jätti äidille ja hänen sisaruksilleen kaksi laatikollista tavaraa. Elämän edestä keräiltävää. Itse pidän tietysti silmällä kaikkia suuria huutokauppakamareita – Bukowskis, Stockholms Auktionsverk ja Uppsala Auktionskammare – mutta mielestäni kannattaa myös tarkkailla Auctionetia ja Barnebysia, joilla on erittäin laaja valikoima.
”Tyylini on melko rauhallinen; ehkä sitä vois kuvailla harmoniseksi. Haluan, että koti tuntuu levolliselta ja kutsuvalta, ja että kaikki voivat tuntea itsensä täysin tervetulleeksi tänne.”
Sisustusta kanssakäymiseen
Vaikea tai kenties mahdoton kysymys, mutta mikä on mielestäsi kauneinta kodissasi?
– Meille on tulossa nojatuoli, Viggo Boesenin vuonna 1938 suunnittelema &Tradition-merkin Little Petra, ja olen melko varma että siitä tulee kotimme kruununjalokivi, vaikka se ei olekaan vielä täällä. Rakastan myös Akarin 10A-lamppuamme, Axel Einar Hjorthin divaania – joka oli kunnon huutokauppalöytö – ja todella kaunista kirjakaappia, jonka perin isoisältä.
Mitä sinulla yleensä on mielessäsi huonetta sisustaessasi?
– Pyrin luomaan useita tasoja, pieniä kanssakäymispintoja, koska on niin kiva elää niin, että on useita tekstuureja, ja olemaan mahdollisimman paljon sisustamatta vain seiniä pitkin sekä luomaan monia pieniä asetelmia sinne tänne ikkunalaudoille ja pienille pöydille. Silmällä pitää olla useita paikkoja, joihin jäädä. Siihen voi riittää vaikkapa kirjapino ja kaunis kynttilänjalka, nätti rasia tai kynttilälyhtysarja. Pidän myös tietystä epäsymmetrisyydestä, sillä se tuntuu aina luonnollisemmalta.
Missä viihdyt kaikista parhaiten kodissasi?
– Divaanilla makuuhuoneen kukkaisen kaakeliuunin ja tulen edessä.
Valonlähteitä, asetelmia ja pehmeitä tekstiilejä
Mitkä ovat kolme parasta neuvoasi sisustamiseen?
– Monia valonlähteitä ympäriinsä, sekä valaisimina että kynttilöinä. Pidä värit yhdessä. Anna itsellesi aikaa niin, että totut kotiin ja opit tuntemaan liikkeesi siinä. Ryhmitä tavaroita parittomiin lukuihin, luo pieniä asetelmia aina kun mahdollista ja käytä paljon tekstiilejä pehmeyden takia.
Olet taidehistorioitsija; millä valitset koristella kotisi seinät?
– Sekamelskalla. Meillä on kaikkea raskaista öljymaalauksista ja nykytaiteesta liukuhihnataiteeseen ja kauniisiin valokuviin.
Onko jotain, mitä avomiehesi ei osaa mutta jota ilman et voisi itse elää?
– Mieheni on täysin tiedoton kaikesta sisustukseen liittyvästä eikä edes oikeastaan näe sitä. Hän huomasi meidän tapetoineen entisen asuntomme eteisen vasta nähdessään sen kiinteistövälittäjän kuvissa. Ja tässä tulee siis huomioida, että myimme asunnon yli vuosi tapetoinnin jälkeen...
Puuttuuko sisustuksen maailmasta mielestäsi jotakin? Jos saisit suunnitella oman huonekalusi, mikä se olisi ja miltä se näyttäisi?
– Haluaisin kovin mielelläni suunnitella kauniin puisen sohvapöydän, koska niitä on niin vaikea löytää. Ylipäätäänkin haluaisin luoda pieniä pöytiä: senkkejä, yöpöytiä, kirjoituspöytiä.
Tietoisuus, laatu ja uudelleenkäyttö
Mitä ajattelet kulutuksesta ja kestävyydestä? Onko sinulla vinkkejä kestävämpään elämään?
– Kyllä, ajattelen asiaa tietysti paljon. Mielestäni se liittyy osittain siihen, että tekee tietoisempia valintoja ja on huolellinen laadun ja alkuperän suhteen. Uudelleenkäyttö on nähtävä luonnollisena osana kulutusta. Mutta toki meidän on aidosti ostettava vähemmän tavaroita eikä ajatella aina, että kaiken voi vaihtaa uuteen: ostoksen pitäisi olla harkittu päätös, joka pysyy omistuksessa ja käytössä pitkään.
Onko sinulla vinkkejä, joilla huonekalut saa säilymään pidempään? Kotikuureja kalusteiden huoltoon?
– Itsehän olen paljon keittiössä, ja haluan muistuttaa kaikkia hiomaan ja öljyämään puisia leikkuulautojaan aina tarvittaessa; siten ne kestävät koko elämän!
Mikä innoittaa sinua?
– Onpa todella vaikea kysymys, ja vastaus on ehkä ”kaikki ja ei mikään”. Saan suurta innoitusta nähdessäni aitoja koteja, joissa joku tuntuu aidosti elävän. Minua inspiroivat ruokakuvat, asuntomme arkkitehtuuri, kukkakimput ja Instagram.
Mistä unelmoit?
Kaunis koti maalla on toivelistan kärjessä!
Mitä teet rentoutuaksesi?
Laitan ruokaa – se on elämäni paras elpymistapa.
”Mielestäni se liittyy osittain siihen, että tekee tietoisempia valintoja ja on huolellinen laadun ja alkuperän suhteen. Uudelleenkäyttö on nähtävä luonnollisena osana kulutusta.”
Sofian ruokafilosofia on yksinkertainen, kaunis ja ajattelevainen
Olet tähän mennessä kirjoittanut kaksi keittokirjaa, Chez Wood ja hiljattain Vinter hos Wood (Talvi Woodeilla). Kuinka kuvaisit ruokafilosofiaasi?
Yksinkertainen, kaunis ja ajattelevainen, minkä ansiosta vaatimatonkin kotikokki voi oppia itsevarmaksi keittiössä!
Onko jotakin ruokalajia, jota voisi kutsua omaksi tai perheesi suosikiksi?
Ruokavaliomme perusta on pasta ja aidon fantastinen tomaattikastike.
Miltä lähitulevaisuutesi näyttää? Onko jotakin jännittäviä suunnitelmia tai tulevia projekteja, joista haluaisit kertoa?
Kirjoitan paraikaa uutta kirjaa! Tuntuu uskomattomalta, että pääsen kirjoittamaan kolmannen kirjan, sillä alle kolme vuotta sitten olin vielä tavallisissa töissä enkä olisi osannut unelmoidakaan, että elämä voisi olla näin ihanaa.
Oikein suuret kiitokset, Sofia, että saimme tulla tervehtimään! Emme malta odottaa tulevaa keittokirjaa, mutta tällä välin Sofia tarjoaa alla yhden fantastisista resepteistään. Hyvää ruokahalua!
Uunipaahdettu suippokaali rapeilla murskatuilla perunoilla, fenkolilla, ruskistetulla sitruunavoilla ja hasselpähkinöillä
2 annosta
1/2 suippukaali
8 pientä perunaa
1/2 fenkoli
100 havartijuustoa tai muuta kypsytettyä juustoa
1 dl hasselpähkinöitä
25 g voita
1 sitruuna mehuineen ja ulkokuorineen
Oliiviöljyä
Suolaa ja pippuria
Lämmitä uuni 200 asteeseen
Keitä perunat pehmeiksi ja päästä kaikki höyryt huolella pois. Aseta perunat pellille ja liiskaa niitä kauhalla niin, että ne hajoavat hieman.
Leikkaa suippokaali neljään osaan ja leikkaa hieman pois kannan kovinta osaa. Aseta kaalinpalat perunoiden viereen pellille ja ripottele päälle oliiviöljyä sekä runsaasti suolaa ja pippuria.
Paahda uunissa noin 15–20 minuuttia, kunnes perunat ovat rapeita ja syvänkeltaisia ja kaali on väriltään selvästi paahtunut.
Paahda hasselpähkinät kuivalla pannulla ja aseta sivuun. Ruskista voita kattilassa, kunnes se on toffeekastikkeen värisen tummaa ja tuoksuu pähkinäiseltä. Sekoita voihin hasselpähkinät ja sitruunan mehu sekä kuorta ja mausta suolalla ja pippurilla.
Asettele perunat ja kaali, höylää päälle raakaa fenkolia ja nouki pienemmät fenkolinpäät niiden päälle. Murskaa päälle juustoa ja viimeistele ruskistetulla voilla ja hasselpähkinöillä.
